Siellä, missä koka kasvaa / Where coca grows
Peru, 2014. Story only in Finnish
Perun Andeilla sijaitseva jokilaakso unohdettiin vuosiksi sissien ja hallituksen välisten taisteluiden jälkeen. Nyt siellä tuotetaan yli puolet maan kokaiinista.
Vanhassa eurooppalaisessa sananlaskussa käsketään painumaan sinne, missä pippuri kasvaa. Sellainen paikka on Andien vuoristossa sijaitseva Pichari.
Ajomatka Pichariin pitkin kiemuraisia teitä kestää tunteja, ja välillä kivivyöry katkaisee matkan. Noin 15 000 asukkaan kaupungissa on unelias tunnelma. Picharilaiset myyvät hedelmiä, kävelevät keskellä tietä ja ajavat pyöriä, joissa on takana kuljetuspenkki.
Arkinen hyörinä kätkee alleen surullisen ja verisen historian. 90-luvun alkupuolelle asti aluetta hallitsi maolainen sissiliike Loistava polku, Tupac Amaru. Joskus teiden varsilta tai ojista löytyi ruumiita. Asukkaat uskalsivat hädin tuskin kävellä ulkona.
”Ihmisiä vain katosi. Minua pelotti poistua kotoa. En enää ikinä halua palata Guzmanin aikaan”, Epifanio Flores, 46, sanoo. Hän puhuu Loistavan polun johtajasta Abimael Guzmanista.
Flores asuu vaimonsa Constantina Quispen, 46, ja kuopuksensa Chandu Waknerin, 17, kanssa. Koruton koti muistuttaa varastoa. Sammakot kurnuttavat pihalla, jokunen pomppii sisällekin. Chandu ei ole elänyt vaaran aikoja.
”Monet pitävät tätä zona rojana eli hälyttävän vaarallisena alueena. Minusta täällä on paljon rauhallisempaa asua kuin esimerkiksi Limassa”, hän sanoo.
Silti maine alueen vaarallisuudesta elää yhä ihmisten mielissä, ja huumetuotanto pahentaa sitä. Alueelle matkustamista ei suositella – varsinkaan länsimaalaisia ei jokilaaksossa juuri käy.
Flores vaimoineen saa elantonsa kokan kasvattamisesta. He omistavat muutaman hehtaarin kokoisen kokapellon. Kokan viljely on ollut osa pariskunnan elämää aina. Kouluttautumattomalla perulaisella ei ole maaseudulla paljon vaihtoehtoja. Kokan viljely on Perussa laillista, kokalehtien jalostaminen kokaiiniksi laitonta.
Perun presidentti Ollanta Humala on todennut, että lähivuosina hallitus tulee tuhoamaan kymmeniätuhansia hehtaareja jokilaakson kokaviljelmiä. Humala haluaa muuttaa maan tulevaisuuden suuntaa ja asemaa Etelä-Amerikan huumekaupassa. Vuonna 2012 Peru nousi maailman suurimmaksi kokaiinintuottajaksi, ohi Kolumbian ja Bolivian. Huumekauppa lisää maan rikollisuutta.
Kun Humalan suunnitelmat tulevat puheeksi, Floresin ääni kiristyy. Jos presidentti toteuttaa aikeensa, perheeltä voi mennä elinkeino. Floresia ihmetyttää, että kokan kasvattajat leimataan rikollisiksi, vaikka kokanlehtiä käytetään muuhunkin kuin kokaiinin valmistamiseen. Kokapensaita on Andeilla viljelty ja sen lehtiä pureskeltu jo vuosisatojen ajan.
”Rikolliset ovat tuolla ylhäällä”, Flores viittoo ylöspäin.
”Tuolla ylhäällä” tarkoittaa ympäröiviä vuoria. Vuorilla on laboratorioita, joissa vihreistä kokalehdistä uutetaan kokaiinia. Sitten valkoinen jauhe kuljetetaan lentokoneilla Perusta muualle Etelä-Amerikkaan, Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Juuri tätä liikennettä Humala haluaa vähentää. Presidentin mielestä kokapellot pitäisi muuttaa esimerkiksi kahvin- tai kaakaontuotantoon sopivaksi.
Floresin mielestä ideaa ei ole mietitty loppuun asti, sillä kokapensaiden viljely tuhoaa maaperää niin, ettei se sovi enää muuhun viljelykseen. Lisäksi monien kokanviljelijöiden elintaso romahtaisi. Kahvista ja kaakaosta kun ei tienaa läheskään yhtä paljon kuin kokan viljelystä.
”Haluaako hallitus tuhota kokapellot ja lähteä pois? Sehän on tuhoon tuomittu ajatus. Ei maanviljelijöille voi vain sanoa, että no, viljelkää nyt uusia kasveja.”
Picharista reilun puolen tunnin ajomatkan päässä on Kimbirin kylä. Sieltä löytyy Anaron asháninka-yhteisö. Asháninkat ovat Perun toiseksi suurin alkuperäiskansa. Silti heitä on vain alle prosentti koko maan väestöstä.
Anaron yhteisössä asuu 60 perhettä. Kaikki ovat pukeutuneet samanlaiseen kaapuun, kushmaan, vaikka nuoremmat saattavatkin pitää sen alla farkkuja. Moni vanhempi nainen on ikivanhan tavan mukaan maalannut kasvonsa punaisiksi. Ruokaa laittavien asháninkojen jaloissa pyörii kissoja ja koiria, ja pihamaalla vilistää kymmenittäin kanoja tipuineen.
Yeny Vargas, 31, istuu kaisloista ja puista tehdyn kotinsa lattialla 9-vuotiaan tyttärensä kanssa. Hän katsoo kodin vieressä virtaavaa jokea, jossa asháninkat käyvät kalastamassa. Joen vesi on likaantunut lisääntyneen kokankasvatuksen ja suurten öljy-yhtiöiden toiminnan takia. Alueelle tulee koko ajan lisää ihmisiä, jotka haluavat osansa maasta ja sen antimista. Valtavia metsäalueita hakataan laittomasti. Puita kaadetaan myös kokapeltojen alta. Kokan kasvatus ja jalostaminen huumeeksi lisääntyy.
”Jos kokantuotanto lisääntyy, menetämme elinkeinomme”, Vargas sanoo.
Lue yhdessä Laura Peräsalon kanssa kirjoittamamme juttu kokonaisuudessaan Maailman Kuvalehden verkkosivuilta.